Mitä tapahtuu, kun luokallinen oppilaita haaksirikkoutuu 15 kuukaudeksi autiolle saarelle? Sujuuko yhteistyö vai toistetaanko Kärpästen herran tapahtumat? Siitä otimme selvää Saarella-pelin avulla.

Tuolla blogin puolella käsittelen hankkeen teknistä puolta ja siellä kirjoitan hankehenkilön roolissa, täällä luokkani puolella olen opettaja ja kirjoitan opettajan roolissa luokan tapahtumista. Tämä luokkani sivu toimii myös alustana, jossa oppilaat pääsevät esittelemään omia luomuksiaan ja kertomaan omia tuntemuksiaan hankkeen tiimoilta. Pyrin täällä myös pitämään postaukset lyhyinä ja maanläheisinä.

Kerron nyt ensimmäisenä hienosta kokemuksesta, jonka Saarella-peli meille tarjosi. Pelissä osallistujat haaksirikkoutuvat saarelle ja pelastajat saapuvat 15 kuukauden kuluttua - pelaajien on siis puhallettava yhteen hiileen, jotta säilytään hengissä ja pystytään elämään onnellisena. Jokainen pystyy ensin tekemään toimintoja: tutkimaan saarta, hakkaamaan puita, kalastamaan, kylvämään jne. Kaikki toiminnot tapahtuvat kaikkien hyväksi, eli jos joku tutkii karttaa, näkyy tutkittu alue kaikille. Toimintovaiheen jälkeen äänestetään mitä rakennetaan (suojaa, koulua, työpajaa...?), vai säästetäänkö myöhempään - eniten ääniä saanut vaihtoehto toteutuu. Pelikerta kestää noin 25 minuuttia ja pelaamisen aloittaminen on todella helppoa - peli myös toimii kahdella kolmesta luokkani laitteista (iPad ja Galaxy Tab), joten päätin kokeilla tätä luokani kanssa. Ensimmäisellä yrityksellä pelin serverit olivat nurin, joten jouduimme siirtämään kokemusta seuraavalle päivälle, mutta odotus kannatti!

Ensimmäisellä pelikerralla toiminta oli enemmän tai vähemmän kaoottista, oppilaat istuivat paikoillaan tuijottaen omaan ruutuuunsa tai vaelsivat minun luokseni kyselemään neuvoja. Kerroin kyselijöille "en ole saarella, en voi neuvoa", jolloin siirryttiin nopeasti kyselemään muilta peliin osallistuvilta mitä tehdään. Peli on hienosti toteutettu, sillä se ohjaa pelaajat huomaamattia toimimaan yhdessä ja tekemään päätöksiä yhteisen hyvän eteen - nopeasti porukka kokoontui luokassa yhteen nurkkaan, jossa heidän oli helpompi neuvotella keskenään ja yhteistyö levisi pelin ulkopuolelle. Laitteissa oli toistuvasti teknisiä häiriöitä ja samat ongelmat toistuivat, jolloin aiemmin saman ongelman kokeneet neuvoivat nopeasti kuinka ongelma ratkeaa - aika kun on pelissä kortilla ja on tärkeää, että kaikki ovat tekemässä valintoja ja auttamassa saarella toimimesessa.

Ehdimme pelata kaksi peliä ja pelien jälkeen kyselin heiltä mitä he oppivat: ensimmäisen kerran jälkeen "opitut" asiat olivat pääasiassa luuloja ja usein väärää tietoa, kun taas toisen pelikerran jälkeen oppilaat jo laskivat mistä saa tehokkaimmin ruokaa, missä vaiheessa kannattaa opiskella taitojaan paremmaksi ja kannattaako kaikkien aina tehdä samaa asiaa. Yksi vähemmän päätöksentekoon osallistunut oppilas ehdotti toisen pelin jälkeen, että seuraavalla kerralla kannattaa varmaan osan porukkaa kerätä ruokaa ja puuta, kun taas toinen puoli kehittää taitojaan, jolloin pystyvät myöhemmin tekemään enemmän - kun taidot on kehitetty, niin voidaan vaihtaa ja saadaan tehokkaasti hoidettua kaikille hyvät oltavat.

Oppilaat olivat todella innoissaan pelistä ja uskon, että viikonlopun aikana moni tulee sitä pelaamaan - palaamme pelin ääreen aivan varmasti, niin hienosti se yhteistyötä paransi - ja ai jai sitä riemun määrää, kun ensimmäisen pelikerran 116 pistettä lyötiin toisella pelikerralla 150 pisteen tuloksella!