Tabletit ovat nopeasti liittyneet oleelliseksi osaksi opiskelua luokassani ja pikkuhiljaa oppilaista alkaa erottua erilaisia käyttäjäryhmiä. Osa kuuluu selkeästi yhteen tai useampaan ryhmän jatkuvasti, kun taas toisissa saattaa esiintyä tietyn ryhmän piirteitä hetkellisesti - kaikkia oppilaita kuitenkin yhdistää into ja halu opiskella padien kanssa.

"Pelle Pelottomat"

"Pelle Pelottomat" ovat omaksuneet laitteen työvälineeksi ja kokeilevat sen rajoja rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Jos ryhmätyö vaatii luovia ratkaisuja esim. tuotosten siirtelyssä tai uusissa esitystavoissa kokeilevat he ainakin muutamaa eri ratkaisua, ennen kuin hakevat apua opettajalta. Tämän ryhmän oppilaat neuvovat myös hyvin mielellään muita ja ovat selvästi ylpeitä osaamisestaan. "Pelle Pelottomat" ovat opettajalle kultaakin kallimpia, sillä kaikkea ongelmanratkaisua ei tarvitse hoitaa itse, vaan voi pyytää yhtä heistä neuvomaan - jos he eivät itse heti tiedä ratkaisua, niin kokeilunhalulla ja innokkaalla yrittämisellä ratkaisu usein löytyy. Välillä tämän ryhmän toiminta saattaa keskittyä enemmän välineeseen, kuin opiskeltavaan asiaan, mutta se tuskin on kovin vaarallista, koska ongelmanratkisutaidot karttuvat koko ajan.

Tarkat suorittajat

Tämä porukka kuuntelee ohjeet tarkasti ja noudattaa niitä kirjaimellisesti, tehtävät tulee tehtyä huolellisesti ja kaikki sovitut asiat on niissä käsitelty. Jos jotain tilannetta tai mahdollisuutta ei ole ohjeissa käsitelty, niin sellaisen kohdatessaan Tarkka suorittaja etsii apua aikuiselta, sen sijaan että yrittäisi itse keksiä ratkaisua tai kokeilisi jotain omaa keinoa. Tämän ryhmän tuotokset ovat usein hillittyjä ja toimivia, mutta opettajana täytyy olla tarkkana esimerkkiä näyttäessään - tuotokset kun ovat ulkoasultaan usein identtisiä esimerkin kanssa. Olenkin ottanut tavaksi, että esimerkkejäni ei pysty kopioimaan, vaan kerron mitä tuotoksessa täytyy olla ja toteutustapa on vapaa.

Riippuvaiset

Jonkin verran projektin aikana on esiinytynyt valitettavaa riippuvuutta laitteesta. (Onneksi todella pienelle) osalle laite muodostuu lähes pakkomielteeksi ja ajatukset pyörivät koko ajan padeissa. Riippuvuuteen ratkaisu tuntuisi olevan selkeä ja johdonmukainen käytäntö siitä, kuinka laitetta saa käyttää - kun oppija tietää, että läksyjen teon jälkeen on tunti aikaa käyttää padia, jonka jälkeen ohjelmassa on jotain muuta, niin melko nopeasti toiminnasta muodostuu rutiini ja laitteen ylivalta helpottaa. Toki kodeissa siirtymävaihe voi olla raskas, kun lapsi kyselee jatkuvasti "Saanko tehdä padilla?", "Miun pitää vielä korjata yks juttu..." jne. Mutta se, että säännöt ovat selkeät, eikä niistä lipsuta auttaa tässäkin tapauksessa.

Multitaskaajat

Osa oppilaista ottaa padista kaiken irti. Tällä porukalla yleisin ongelma on se, että "padi ei enää avaa tätä", ratkaisu on usein sama "sulje käynnissä olevia ohjlemia", niitä kun saattaa olla kymmeniä auki samanaikaisesti. Jos padilla saa olla vapaasti, niin tällä ryhmällä toiminta on hyvin mielenkiintoista: samaan aikaan pelataan paria peliä, googletetaan hauskoja kuvia, kirjoitetaan tarinaa ja ylipäätään vaihdellaan käytettävää ohjelmaa niin, ettei ulkopuolisen silmä meinaa kestää mukana. Tällä ryhmällä työskentelyn tehokkuus vaihtelee paralyysin ja supersuorittamisen välillä: joskus moniajo vie niin paljon aikaa, ettei mitään meinaa syntyä, mutta toisinaan taas homma etenee äärimmäisen tehokkaasti. Tämän ryhmän tekemistä seuranneena sanoisin, että vanha väittämä siitä, että ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan ei pidä paikkaansa.

Arkistoijat

Osa oppilaista hamstraa materiaalia pilvipavelimelle - sieltä löytyy kaikki koulutehtävät, kasapäin kuvia vapaa-ajalta, videopätkää, jota on vain kuvattu ilman mitään sen selkeämpää päämäärää. En ole päässyt perille siitä, mikä kannustaa materiaalia säilömään, mutta osalle se tuntuu olevan todella mieluista ja väittäisin, että suurin motivaattori säilömiseen on säilöminen itsessään - omat kansiot kun pursuavat materiaalia, jolle en hyvälläkään mielikuvituksella keksi mitään mahdollista jatkokäyttöä.

Ohjelmauskolliset

Teemme paljon tuotoksia niin, että kerron mistä aihekokonaisuudesta täytyy tehdä tuotos ja minkälaisia asioita siitä täytyy pystyä muille esittelemään. Se, kuinka tämän toteuttaa on oppilaan oman harkinnan varassa (onko se PowerPoint, Prezi, Padlet-seinä, tekstitiedosto, video, animaatio, käsitekartta...) Osa oppilaista on hyvin uskollisia tietylle ohjelmalle ja kaikki pyritään toteuttamaan sillä - luokassa on mm. esitelty sanaluokkia äänitiedostona, Jeesuksen viimeisiä vaihteita käsitekarttana ja säämerkkejä Word-tiedostona. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tämä pohjautuu ehkä enemmän pelkoon siitä, ettei osaisi käyttää muuta vaihtoehtoa, sillä lähiaikoina hyvin tehtävään soveltuvien esitystapojen valitseminen on lisääntynyt ja oppilaat osaavat taitavasti poimia omiin esityksiinsä elementtejä muiden esityksistä.

Organisoijat

Tämä ryhmä ei varmasti niinkään liity tabletteihin, mutta nousee korostetusti esille, koska teemme paljon ryhmä- ja parityötä. Organisoijat ottavat alusta alkaen johtajan roolin ryhmässä ja alkavat viedä ryhmätyötä kohti jonkinlaista lopputulosta - aina tämä suunta ei miellytä muita ja useamman organisoijan sattuminen samaan ryhmään aiheuttaa vääntöä siitä, mitä oikeastaan halutaan. Ainakin omissa oppilaissani tuntuu, että Organisoijilla on usein taitoa johtaa työskentelyä, mutta kompormissien tekemisessä ja muiden kuuntelemisessa on vielä paljon parannettavaa. Organisoijat usein julistautuvat ryhmänjohtajiksi ilman sen kummempaa ihmettelyä ja ovat ihmeissään, kun muut eivät suostukaan heidän päätöksiinsä.